Neiti Etsivä ja nuudelikeiton arvoitus

Tämä viikko on ollut kertakaikkisen tapahtumarikas. Eilen aamulla löysin juuri pääkallonpaikalle päästyäni aikuishousujeni haaruksesta repeämän, ja tänään saappaita riisuessani sohaisin sukkahousuihin reteän kymmensenttisen silmäpaon. Heti aamutuimaan! Ei olisi kannattanut yrittää hassutella ja piristää asua veikeällä jänissormuksella. Vittumaiset korvat. Muuten asu olikin suoraan kuin jonkun Pasilan poliisivirkailijan harmaimmasta arkivaategarderoobista. Mustat korkkarit ja puolihameen olisi ehkä voinut yhdistää johonkin jännittävämpään kuin vaaleansiniseen kauluspaitaan. Mitä vittua nyt oikeasti? Kaiken kruunasi uumalla keikkuva henkilökortti, jota koristavat suuri Suomen lippu ja oma pärstä. Oli koko ajan vähän sellainen olo että pitäisi kysellä jengin henkilöpapereita tahi sakottaa niitä jostain. Toisaalta oli aika 40-vuotias olo myös. Nimesinkin päivän asun neiti Etsivän vaihdevuosiksi. Huomenna voisin laittaa rennot farmarihousut, niitä nuoriso kaiketi tapaa käyttää.

Asiat, jotka on typeriä (tiedän, etten vaan ymmärrä)

• burleski (lainaan nyt Pasilaa, sitä sarjaa tällä kertaa: läski tatuoitu nainen riisuu)
• roller derby (vähän samaa sarjaa kun edellinen ja vähintäänkin yhtä ei-cool)
• Antti Asplundin ristikorut (aika outdated anyways, mutta kenelläkään ei liene mitään lisättävää)
• ystävänpäivä (ja keksimällä keksityt "juhla"päivät nyt ylipäätään. Kuka sanoi, että ystävien muistaminen vaatisi jonkun erityisen päivän? Jokainen päivä on ystävänpäivä! funktiona ilmeisesti helpottaa esim. niiden huonoa omaatuntoa jotka nysväävät kumppaninsa kanssa 364 päivää vuodessa. Kyllä. Tämä johtuu siitä, etten saanut sydämenmuotoista suklaarasiaa tänäkään vuonna mutta mitäs olen kärkäs riivinrauta)
• sairastelua koskevat facebook-päivtykset (ketään ei kiinnosta. Lopeta välittömästi)
• yksinkertaisesti rumiin muotivillityksiin mukaan lähteminen (okei, toi Maria Kallio -look on niin iisi comeback tähän että teen sen itse)

Lounaaksi ei ollut ärrinmurrinkeksejä, vaikka ylläoleva siltä saattaisi kuulostaakin. Aurinko paistaa joka päivä vähän pidempään ja tänään se mollotti erityisen kirkkaasti, mikä ei voinut olla vaikuttamatta mielialaan positiivisesti. Viikonloppuna meitä on hemmoteltaman peräti viidellä plusasteella, kevät on täällä! Vielä kun ehtisi kuvailemaan sellaiseen aikaan että ulkona on sopivasti valoisaa niin muy bien. Viikonloppuna sitten. Huomenna olisi optio informaaliin kollegiaaliseen meetingiin - katsotaan jaksanko mennä taas kieliseparina paikalle. Pitää oikeasti lopettaa sen okein sanominen jos en ymmärrä lauseesta mitään. Saavutin eilen ihan uusia leveleitä, kun keskustelin lounaisnaapureiden kanssa huonommalla kotimaisellani näiden vastatessa äidinkielellään. Uskokaa tai älkää, elämäni ensimmäinen puoliksi tanskankielinen keskustelu oli great success. Mein Gott! Se meni jotenkin näin:  -ördöslshk skjörldörsk itshirlld bitshi braakhh brumm? -ja det tror jag också.



Loppuun vielä päivän life imitating art -pläjäys.
(Kohtaus sijoittuu keskeisellä paikalla sijaitsevaan ruokakauppaan, tarkempi tapahtumapaikka on valmisruokarylly, sellainen, jonka yläpuolella lukee jotensakin että hahaha ai ostat ruokaa vaan itelles, no tässä niitä yhden hengen annoksia bitte schön)
Nainen tutkii nuudelikeittovalikoimaa ja ymmärtää sanan sieltä ja toisen täältä. Paikalle saapuu -rumpujen pärinää- Colin Firthish -mies, joka sangen viehättävän neitokaisen huomatessaan aloittaa keskustelun:


- Hmmm...mikähän näistä olisi paras?
- Eeeeeen tiedä.
- Et tiedä? (tässä kohtaa tulee pieni tauko, kun mies pohtii naisen aksenttia) oletko Ruotsista?
- Ei, olen Suomesta


Tämän jälkeen tapahtuu seuraavaa:


a) Mies ja nainen hylkäävät kuin yhteisestä sopimuksesta valmisruokahyllyn, ja päätyvät valmistamaan yhteisen aterian, siis ihan oikeaa ruokaa. Asiat lähtevät etenemään omalla painollaan. Mies on kaikkea mitä nainen on aina halunnut: älykäs ja kultivoitunut kosmopoliitti, jolla on kaiken lisäksi vielä aivan järjettömän kokoinen mu...siikkikokoelma, siis ihan kaikkea Mozartista MC Taakibörstaan löytyy. Mies ostaa naiselle ponin ja avoauton (valkoisen C-sarjan Mersun avantgardekeulalla, to be exact) ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti eikä kukaan mene himaan yksin katsomaan Woody Allenin You will meet a tall dark strangeria.


b) Ooperkele! Huutaa nainen ja viskaa ruokatarvikkeita sisältävän korin ilmaan tyrmäten siinä sivussa pari viatonta kanssashoppailijaa. Hän juoksee kaupasta ulos niin lujaa kuin kintuistaan pääsee, tuntemattomille ei todellakaan jutella, ties mikä raiskarimurhari, ja You will meet a tall dark stranger on ihan hyvä leffa sitäpaitsi.