torstai 23. helmikuuta 2012

Aaa aaa faija skitsoo taas

Tai oikeastaan ei, mutta ehkäpä tunnette jo kappaleen. Kaikilla meillä on joskus ollut rahat lopussa, vaatteet hukassa ja kaiken lisäksi kamalat datausnitkut päällä. Ai ei. Unohtakaa edellinen.


Olen nämä reilut kolme viikkoa pyöritellyt mielessäni ajatusta, jonka ehkä nyt jo uskaltaa päästää ilmoille: paras koskaan tekemäni päätös on ollut tulla tänne. Arki on arkea täälläkin päin maailmaa, mutta siitä ehkä tekee vähän pehmeämpää se, että tiistainen työpäivä saattaa loppua spontaanin skumppahetken merkeissä firman (eli tiedätte kyllä kenen) piikkiin. Työpaikan tiloissa voi olla harjoittelemassa paikallinen sinfoniaorkesteri, se minuutti pari jonka kävelet ruokalaan onkin yhtäkkiä piirun verran juhlavampi. Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan toden totta korkeakulttuuria ja jotain kuplivaa. No hemmetti yks esimerkki vielä: sitä lähtee iltalenkille ja eksyy ja löytääkin itsensä kaupungin hmm kuuluisimman monumentin vierestä (tämä mystisyys on olennaista, en halua että teille ikinä selviää missä majailen tällä hetkellä), vähän sama kuin Eiffel-torni tai Colosseum tai jotain.


Paskan määrä on vakio - näin kuuluu yksi parhaista lausahduksista, joihin koko elämä kiteytyy. Ei ole mikään salaisuus, että tässä osoitteessa ihmissuhdehommat ovat erittäin harvoin menneet useampaa hetkeä putkeen. Noin niinkuin vastapainoksi olen nyt saattanut löytää alan ja ympyrät joissa työskentely kiinnostaa ihan tosissaan. Jospa ne tavoitteet vielä kirkastuisivat sen verran, että olisi jotain konkreettista mitä tavoitella; jäljelle jäisi parhaiden keinojen selvittäminen. Ajautuminen tälle sektorille tosin tarkoittaisi sitä, että alan muistuttaa vanhempiani yhä enemmän ja enemmän. Voi jumankauta!


Tänään oli ensimmäinen, oikea kevätpäivä. Tuulikaan ei ollut pureva ja kylmä, sellainen kuin se usein on yhdessäkin pohjoiseurooppalaisessa merenrannalla sijaitsevassa pääkaupungissa. Oh well. Huomiseksi on lupailtu plus yhtätoista, taidanpa vetää niskaan uutukaisen trenssin ja nauraa matkalla pankkiin töihin. Väsyttää kuin pirua. Ihan mielenkiintoinen päivä tänään, organisaation toimintaa esiteltiin, kahvi oli hyvää ja kakku mehevää. Kun tunnelma uhkasi äityä liian rennoksi, esitti virkamiesnainen onneksi parin vitun asiallista kysymystä, saivat kaikki taas vetäytyä taaksepäin tuoleissaan ja jatkaa seinien tuijottelua. Mutta näinhän se on: elämässä tulee eteen takapuolia, joita on vain suudeltava. Viikonlopun ohjelmassa ainakin hikidisko - bis dann, meine Lieben!

4 kommenttia:

  1. NONIIN NYT LUIN TÄN JA SIIS AIVAN UPEETA JA MAHTAVAA JA ON SE SUVI HIENOA KUN OOT LÖYTÄNY KUTSUMUKSES JA KIVA ETTÄ KEVÄTKIN TULEE NO SITTEN ON VARMAAN KOHTA JO KEVÄTTÄ RINNASSAKIN AIJAIAJAI JAA SITTEN VIELÄ VÄHÄN JORTSUILEEKI NO MUISTA BILETOPPI

    VastaaPoista
  2. hyvähyvähyvä! plussaa sinfoniaorkesterista! mennään hei johonki konserttiin sit siellä! voin kysyy vinkkei kavereilta!

    VastaaPoista