perjantai 5. syyskuuta 2014

Syksy saa

Tein kuten kuka tahansa jo kukkeimman nuoruutensa vääjäämätöntä lakastumisvaihetta elävä kaupunkilaishupakko ja jäin perjantai-iltana kotiin siivoamaan sen sijaan, että olisin vaikkapa piipahtanut itäisen kantakaupungin näyttäytymispaikka numero ykkösen terassilla juomassa lasillisen limonadia.

Yksi elämäni osa-alueista on ottanut odottamattoman käänteen parempaan. Olen osittain onnekkaan sattuman seurauksena, osittain oman valovoimaisen ja kertakaikkisen hurmaavan persoonani ansiosta tipahtanut ympyröihin, joissa viihdyn erinomaisesti. Vietän arkipäiväni hauskojen, ystävällisten ja sivistyneiden ihmisten parissa, mikä onkin kieltämättä ihan kivaa vaihtelua entisen elämän rasistiin ja homofobisiin mulkvisteihin.


Ajattelin jatkaa jorinoita uudessa osoitteessa, kun keksin niin vitun nerokkaan nimen mun blogille. Ja kas, yksi ympyrä on sulkeutunut: aloittaessani tämän blogin ymmärsin edellisen kerran sen, että tosiaan, työpaikalla voi olla tällaistakin. Nimittäin aika siistiä.


ps. Aikuistumisen merkkejä: ruokaryhmän ostaminen, mielihalu omenasoseen tekoon




Kiitollinen, siunattu, onnellinen, matkannu tänne ohi ongelmien kynäili Jare elämäntilanteestani inspiroituneena

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Homeista

On monta paikkaa, jotka tuntuvat kodilta.

Koti on siellä, missä maistraatin tietojen mukaan on vakituinen oleskelupaikkani.

Koti on siinä pienessä tikkitakkisten ja huoliteltujen ihmisten kansoittamassa kaupungissa, jossa vietin ensimmäiset kaksikymmentä vuottani.

Koti on maakunnassa: siinä yhdessä kohtuullisen ankeassa kaupungissa, jota jaksan ikuisesti puolustaa sanomalla eipäs oo, ja sen ympäryskunnissa. 

Koti on Maailman Parhaassa Kaupungissa, tai ainakin siinä ajassa jonka siellä sain viettää.

Koti on myös se läsnäolosta ja kiitollisuudesta rakentuva tunnetila, jonka toisinaan löytää joogamatolta.

Tällaista on olla hörhö.

Nyt-liite oli kerrankin hyödyksi, ja löysin vuoden 2012 kenties parhaan suomiräp-kappaleen heti näin vuoden 2014 alussa.





Tervetuloo betoniskutsiin toivottelee helsinkiläistynyt Laineen Kasperi (s. Kokkola).