Syksy saa

Tein kuten kuka tahansa jo kukkeimman nuoruutensa vääjäämätöntä lakastumisvaihetta elävä kaupunkilaishupakko ja jäin perjantai-iltana kotiin siivoamaan sen sijaan, että olisin vaikkapa piipahtanut itäisen kantakaupungin näyttäytymispaikka numero ykkösen terassilla juomassa lasillisen limonadia.

Yksi elämäni osa-alueista on ottanut odottamattoman käänteen parempaan. Olen osittain onnekkaan sattuman seurauksena, osittain oman valovoimaisen ja kertakaikkisen hurmaavan persoonani ansiosta tipahtanut ympyröihin, joissa viihdyn erinomaisesti. Vietän arkipäiväni hauskojen, ystävällisten ja sivistyneiden ihmisten parissa, mikä onkin kieltämättä ihan kivaa vaihtelua entisen elämän rasistiin ja homofobisiin mulkvisteihin.

Ajattelin jatkaa jorinoita uudessa osoitteessa, kun keksin niin vitun nerokkaan nimen mun blogille. Ja kas, yksi ympyrä on sulkeutunut: aloittaessani tämän blogin ymmärsin edellisen kerran sen, että tosiaan, työpaikalla voi olla tällaistakin. Nimittäin aika siistiä.

ps. Aikuistumisen merkkejä: ruokaryhmän ostaminen, mielihalu omenasoseen tekoon

Kiitollinen, siunattu, onnellinen, matkannu tänne ohi ongelmien kynäili Jare elämäntilanteestani inspiroituneena

Homeista

On monta paikkaa, jotka tuntuvat kodilta.

Koti on siellä, missä maistraatin tietojen mukaan on vakituinen oleskelupaikkani.

Koti on siinä pienessä tikkitakkisten ja huoliteltujen ihmisten kansoittamassa kaupungissa, jossa vietin ensimmäiset kaksikymmentä vuottani.

Koti on maakunnassa: siinä yhdessä kohtuullisen ankeassa kaupungissa, jota jaksan ikuisesti puolustaa sanomalla eipäs oo, ja sen ympäryskunnissa. 

Koti on Maailman Parhaassa Kaupungissa, tai ainakin siinä ajassa jonka siellä sain viettää.

Koti on myös se läsnäolosta ja kiitollisuudesta rakentuva tunnetila, jonka toisinaan löytää joogamatolta.

Tällaista on olla hörhö.

Nyt-liite oli kerrankin hyödyksi, ja löysin vuoden 2012 kenties parhaan suomiräp-kappaleen heti näin vuoden 2014 alussa.

Tervetuloo betoniskutsiin toivottelee helsinkiläistynyt Laineen Kasperi (s. Kokkola).

Sellast se vaan on

Tähän tavanomaiseen torstaihin on kuulunut ihmisoikeuksien puolustamista (töistä kotiin kävellessä kuuntelin get up stand up, stand up for your rights) ja sen välitilinpäätöksen tekemistä, kun jonkun kanssa ei natsaakaan.

Sellast se vaan on, sellast se vaan on.

Koiran kesä 2013, olen valmis.

Saanko tarjota yhden vinkin

mua on kohdeltu paremminkin

Miinusta: paskapäät

Plussaa: asunnosta yllättäen paljastunut lähes satavuotias valkoinen lankkulattia, kaikki ei-paskapäät 

Vaikka nyt meininki ei ois douppii, kaikki tulee menee viel oukkidoukkii

No one to blame but yourself

Jos jollain olisi pokkaa esittää tällainen kutsu, en varmaan osaisi kieltäytyä

+

Itsensä toteuttava ennuste aiheuttaa oman toteutumisensa suoraan tai välillisesti

=

joo voi nyt perkeleeeeeeeeeeee


Ensitöikseen tämä osoittaa lehdestä rouva juontajan kuvaa ja kysäisee: pitäisköhän ton saada kunnolla kyrpää?

Sitä kai sain mitä tilasinkin.

Hellyyden ehdoilla

Voi pojat! Onko parempaa kuin keväinen auringonpaiste, iloinen mieli ja korvissa soiva suomiräp? No on, mutta ei välitetä nyt siitä.

Noin niin kuin yleisesti en käy treffeillä ja esimerkiksi kaiken maailman typerät lounaskutsut ei-toivotuilta kauppishenkilöiltä saa aikaan lähinnä kiusaantuneen olon.

Talsin alas Porthaninkatua ja sain varsinaisen neronleimauksen eräänkin suomiräpklassikon soidessa. Jos jollain olisi pokkaa esittää tällainen kutsu, en varmaan osaisi kieltäytyä

Lähe treffeille huora
skipataan leffa ja ruoka
Suoraan anaalisi antimien luota
Löydät mut 
vitun hutsut 
Tulkaa bilettää nää on anaalikutsut

Anteeksi.

On kevät.

Tässä Edu jonkun piskin kera.

Meininki harvinaisen harmoninen

Kävelin himaan ja Hesaria ylittäessäni nenään tulvahti makea tuoksu, josta ei voinut erehtyä. Samalla hetkellä Heikki Kuula räppäsi korviini seuraavaa

Ja kyl sä tilulilu H niinku hiffaat Kallios nappi on kliffaa
Täälpäin pidetään elämän pointtina I niinku imuroida J niinku jointtia

Hehe hassua