Mirjam ja meri

Surullinen koira sateessa -olot ovat leimanneet tätä päivää. Kotkanpesässä riehuu kuitenkin flunssaepidemia, jonka piikkiin punaiset silmät ja vuotava nenä onneksi menivät.

Eikä luopumiseen kuole kukaan
ei kai muuten mahtuisikaan
uutta tilalle

Eilispäivä toi mukanaan muistutuksen siitä, että omat ongelmat ovat kuitenkin suhteellisen pieniä kikkareita elämän kuravellissä. Kehotankin nyt teitä, rakkaat ystävät, hankkiutumaan eroon niistä pienistäkin kikkareista parhaanne mukaan ja kas; on taas helpompi kroolata eteenpäin. 


En aio olla pekkaa pahempi, vaan otan tämän viikon aikana käsittelyyn eräänkin kikkareen. Kohta tiedän, riittääkö sen pilkkominen pienempiin osiin vai onko sille kenties etsittävä loppusijoituspaikka paikalliselta ongelmajätteenkäsittelylaitokselta. Jo tieto siitä, että pian tulee hörppineeksi vähän vähemmän paskaista vettä, tuo pikkuisen paremman fiiliksen.


Loppupäivä sujui keskinkertaisesti: urputi urputi, josta seurasi läisk pläisk vihaista paperienpaiskintaa. Scarlett O'Harakin tiesi, että huomenna on uusi päivä. Uusi päivä! Huomenna! Kohti kirkkaampia vesiä.