Aina on alku

Kenties hieman köykäinen, mutta alku kuitenkin. Kappas, lauseessa ei ole predikaattia. Ketjuliikkeen lentoemäntämallinen polyesterijakku hiostaa ja lasken melkein minuutteja siihen, että saan näyttää avainta lukijalle ja painaa ulos. Ikkunasta näkyy skandinaavisen arkkitehtuurin riemuvoitto, joku yksittäinen lumihiutale siellä täällä, vittu tip tip tip. 


Ehdin pitkästä aikaa lukea kotimaisen sanomalehden kannesta kanteen, ja oli toki lohdullista joskin tylsää huomata, että samat uutiset siinä olisivat voineet olla vaikka viikko kaksi kolme sitten. Tylsää. Selailin blogeja. Tylsää. Tein vähän töitä, loppuivat alkuunsa. Vittu miten tylsää! Aloin kirjoittaa blogia, vaikka kotikoneellakin olisi lähestulkoon valmis teksti. Tylsää, muttei yhtä tylsää kuin edellämainitut. 


Kiroilin eilen, ja tajusin vasta jälkeenpäin, että edelliskerrasta täytyi olla yli viikko. Tästä innostuneena viljelinkin kirosanasuosikkiani tänään hieman rohkeammin, maustoin lauseita ujuttamalla johonkin väliin siihen huonosti sopivan vitun. Aah, tuo kirosanojen kruunaamaton kuningatar! Oikealla hetkellä oikealla äänenpainolla sanottuna kuin pieni sähköisku. Sellainen, jonka saa hevosten laitumia kiertävistä nartsa-aidoista ja joka tuntuu lähinnä luunapilta. Täydellistä. Se ei oikeastaan sovi kenenkään suuhun, mutta on silti jotenkin niin, hmm, praktikantti (huomaattehan, tämä kansainvälisyys).


Kiroilemattomuus johtuu tietysti siitä, että töissä pitää jatkuvasti olla niin pirun asiallinen. Välillä tulee mieleen joku Julmahuvi, kun kallis puku päällä artikuloidaan niin selkeästi tärkeitä asioita että se on melkein koomista kun pitää olla niin vitun uskottava ihan koko ajan. Huomaa kyllä että joku puhekurssi on käyty, ihan sairaan raskasta kuunneltavaa pidemmän päälle.


Tunnen itseni poispilatuksi ja nirsoksi, kun ärsyynnyn siitä, että väärät ihmiset ottaa yhteyttä. Donnerwetter, sitä on oltu vieraassa maassa vasta reilu viikko ja pelkästään tälle viikolle saatu kolme neljä kutsua eri meininkeihin. Ei hätää! Seurapiirien sileäturkkisin puuma on paikalla taas.


---


Epilogi: iiiiiiiihan niinku bärliinissä -henkisissä bileissä edustettu ja vaikutus mm. herra Elokuva Ohjaajaan tehty. Saatoin tiedustella mahdollisuutta esittää pääroolia tämän seuraavassa elokuvassa. Toivotaan, että tämä muistikuva ei pidä paikkaansa. Matala profiili, olet valintani huomiselle. Koitan kauluspaidalla huijata maanantain särmäksi.