Jes jes joo

Asiat rullaavat paremmin kuin osasin odottaakaan, ja liikun piireissä jo kuin kala vedessä. Koti-ikävä on pari kertaa vaaninut nurkan takana, mutta ennen kuin se on ehtinyt ottaa niskalenkkiä, on eteen hypännyt jostain verkostoituja joka tarjoutuu viemään baarikierrokselle trendikaupunginosaan (siis hyi vittu mikä keski-ikäissana) tahi sitten edessä heilutellaan mahdollisuutta päästä elokuvafestarin kutsuvieraskekkereihin joidenkin filmityyppien ketänäitänyton kanssa. Oh well! Huomenna tutustumaan lounaan merkeissä naapurimaalaisiin kollegoihin, ja myöhemmin tällä viikolla iltameininkejä edellämainittujen sekä paikallisten kera.

Nyt ollaan jännästi paradoksien äärellä. Olen ollut täällä vasta viikon, ja tuntuu silti siltä, että aikaa olisi mennyt ainakin kuukausi. Eikös ajan pitäisi mataa silloin kun on ankeaa? No täällä ei siis ole, jos se ei jo tullut selväksi. Ikävä ei vaivaa, mutta odotan silti kovasti, että pääsen näkemään tuttuja kasvoja ja seikkailemaan näiden kanssa ristiin rastiin Beessä.  Ensimmäisenä saan kunnian ottaa vastaan Etu-Töölön kruunaamattoman kuningattaren, kaikkien maailman mirjamien esitaistelijan sekä erinomaisen seuraneidin EK:n.  Voi pojat! Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kyseinen pyörremmyrsky tulee ja jättää jälkeensä vain raunioita, ja historiankirjat kyllä tietävät kertoa, että tämä kaupunki on ehtinyt kokea kovia aiemminkin.

Pari kertaa on tullut sellasia fiiliksiä, että tekis mieli kirjoittaa jotain Carrie Bradshaw –paskaa siitä, miten tänne tullessani löysin tästä kaupungista itsestään jo jotain sellaista mitä en tiennyt edes etsiväni. Mut koska se on aika homoa, kolmekymppistä ja noloa, niin en aio tehdä sitä. Sen sijaan nautin siitä että ihmiset ovat suoraviivaisia tavalla joka muistuttaa kotikaupungista, tosin lisättynä sellaisella itsestäänselvällä kohteliaisuudella, että kyllä ihan näennäisen merkityksettömätkin tilanteet päätetään sanomalla kiitos paljon ja näkemiin. Voi hyvä luoja, taisin juuri täyttää 40. Miten tän nyt vois tiivistää? Ihmisten annetaan “olla rauhassa” tavalla, jota suomalainen arvostaa, mutta tuntemattoman katsetta ei silti väistetä.

Kuvat pääsääntöisesti Facebookin puolelta, koitetaan edes leikkiä että tässä ois jotain anonymiteettiä vielä.