Sellast se vaan on

Tähän tavanomaiseen torstaihin on kuulunut ihmisoikeuksien puolustamista (töistä kotiin kävellessä kuuntelin get up stand up, stand up for your rights) ja sen välitilinpäätöksen tekemistä, kun jonkun kanssa ei natsaakaan.

Sellast se vaan on, sellast se vaan on.

Koiran kesä 2013, olen valmis.

Saanko tarjota yhden vinkin

mua on kohdeltu paremminkin

Miinusta: paskapäät

Plussaa: asunnosta yllättäen paljastunut lähes satavuotias valkoinen lankkulattia, kaikki ei-paskapäät 

Vaikka nyt meininki ei ois douppii, kaikki tulee menee viel oukkidoukkii

No one to blame but yourself

Jos jollain olisi pokkaa esittää tällainen kutsu, en varmaan osaisi kieltäytyä

+

Itsensä toteuttava ennuste aiheuttaa oman toteutumisensa suoraan tai välillisesti

=

joo voi nyt perkeleeeeeeeeeeee


Ensitöikseen tämä osoittaa lehdestä rouva juontajan kuvaa ja kysäisee: pitäisköhän ton saada kunnolla kyrpää?

Sitä kai sain mitä tilasinkin.

Hellyyden ehdoilla

Voi pojat! Onko parempaa kuin keväinen auringonpaiste, iloinen mieli ja korvissa soiva suomiräp? No on, mutta ei välitetä nyt siitä.

Noin niin kuin yleisesti en käy treffeillä ja esimerkiksi kaiken maailman typerät lounaskutsut ei-toivotuilta kauppishenkilöiltä saa aikaan lähinnä kiusaantuneen olon.

Talsin alas Porthaninkatua ja sain varsinaisen neronleimauksen eräänkin suomiräpklassikon soidessa. Jos jollain olisi pokkaa esittää tällainen kutsu, en varmaan osaisi kieltäytyä

Lähe treffeille huora
skipataan leffa ja ruoka
Suoraan anaalisi antimien luota
Löydät mut 
vitun hutsut 
Tulkaa bilettää nää on anaalikutsut

Anteeksi.

On kevät.

Tässä Edu jonkun piskin kera.

Meininki harvinaisen harmoninen

Kävelin himaan ja Hesaria ylittäessäni nenään tulvahti makea tuoksu, josta ei voinut erehtyä. Samalla hetkellä Heikki Kuula räppäsi korviini seuraavaa

Ja kyl sä tilulilu H niinku hiffaat Kallios nappi on kliffaa
Täälpäin pidetään elämän pointtina I niinku imuroida J niinku jointtia

Hehe hassua

Puuma muistelee

Välillä palaa mieleen hetki, joka oli lyhyydessäänkin niin lähellä täydellisyyttä, että elämä näyttäytyi huomattavan paljon vähemmän kurjana, kuin miltä se vaikkapa tällä hetkellä tuntuu.

Oli morning after, joka ei ollut sarjassaan totisesti ensimmäinen, eikä jäänyt viimeiseksikään. Toisen takana oli ikkuna, joka toi keittiöön kylmää marraskuun lopun valoa ja paljasti harmauden, joka sai maailman parhaankin kaupungin näyttämään hieman todellista rumemmalta. Edessäni oli kahvikuppi lievittämässä pään ympärillä ikävästi puristavaa pantaa ja herättämässä kohmeisia aivoja. Tunnelma oli kiireetön ja jotenkin kotoisa, vaikka totuus olikin se, että minun olisi pitänyt olla jo muualla. Keskustelu palloili eri aiheissa, ei kai ole olennaista, mitä se käsitteli, ainakin toisen urasuunnitelmia ja paikallista elämänmenoa ylipäätään. Ja sitten: toinen sanoo lauseen joka tuo mieleen jotain eilisillasta ja hymy syttyy ensin silmiin, minkä jälkeen se vasta saavuttaa suun. Siinä se oli. Luuletsä että mä en tiedä mikä on holding-yhtiö kysyin ihmiseltä, jota en tunne kovin hyvin, mutta unohdan siitä huolimatta tuskin koskaan.

Miten tärkeää on muistaa kauniit hetket.

Tilannekatsaus

Aika paljon tätä lajia

mut myös ees jotain positiivista

2 - 4.

Edit: oikea ilmaisuasu lienee 4-2 mutta väliäkös tuolla.