Havaintoja

Moi moi moi! Long time no ocean. Miten kaipaankaan Juhani Kontiovaaraa ja muita Pasilakavereita. En nyt osaa kirjoitella mitään pidempää, joten tässä muutama tekemäni huomio olkaa hyvät:

1) Olen rakastunut. Sen tietää siitä, että ajattelee toisen olevan kauneimmillaan kun tämä sunnuntaiaamuna vasta availee krapulaisia silmiään. Minä ja Bee, Bee ja minä. Haihattelu sikseen, ei kai kukaan aikaisemminkaan ole muuttanut suunnitelmiaan ja jättänyt kotimaataan rakkauden vuoksi taakseen eiku. Eipä kuitenkaan mennä asioiden edelle. Olemme toki täydellisiä toisellemme - ainakin juuri tällä hetkellä.

2) Presidentin erojuhlassa trumpetti (tahi jokin muu surumielinen puhallinsoitin, pardon my french) soitti Somewhere Over the Rainbowta; tässä maassa mikään ei ole liian kornia. Kauniilla nuorella vaimolla tippa linssissä, varmasti hienoja puheita pidettiin, ulkopuolella möykättiin vuvuzelojen voimalla. Lisäksi on ihan ok lähettää valtakunnan ykköskanavalla monta tuntia putkeen erilaisia eläinohjelmia: on ohjelmia eläinlääkäreistä, kotieläimistä, villieläimistä, ja oikeastaan ihan mistä vaan millä on neljä jalkaa. Ja näitä tulee joka päivä! Mitä vittua nyt oikeasti?

3) Olen huomannut, että lähikatujen huorien kesken vallitsee selkeä hierarkia. Parhaalla paikalla, vilkkaalla kadulla heti metroaseman kupeessa heitä seisoo tasaisin välein useampia jonossa. Ilmeisesti virkaiältään vanhin tai muuten ansioitunein yrittäjä saa seistä jonon päässä, josta asiakkaan saa varmimmin. Järjestys on myös sama illasta toiseen: alushousut sukkahousujen päälle pukeva pyylevä lyyli on aina jonon kolmanneksi viimeinen. Hän on tosin sisäistänyt yhden markkinoinnin perussäännöistä: jos tavaraa on paljon tarjolla, on erottauduttava saadakseen omansa kaupaksi. Loppujen lopuksi olemme kaikki huoria elämän sivukaduilla öh äh öö

4) Rakas päiväkirja, minusta on tullut lihava. Ensin tulivat vastaansanomattomat ylipainon merkit, kaksoisleuka ja jenkkakahvat. Myöhemmin ne saivat seurakseen kevään 2012 näkyvät uutuudet, kaljamahan, kainaloläskit sekä - henkilökohtaisen suosikkini - allit. Nyt kaikki yhdessä: vooooooooooi jumankauta! Ja onhan näitä merkkejä ilmassa muitakin. Ensinnäkin (no tästä en nyt ole aivan varma, mutta silti) saatoin myös kuulla erään myyjän käyttävän minusta adjektiivia chubby. Toisekseen on aika havahduttavaa huomata, että sitä näyttää nimipäiviään viettävältä Putte-possulta viikon ympäri eikä enää ainoastaan sunnuntaiaamuisin. Niin, ja minkälaisessa liikkeessä kohtasin tämän asiakaspalvelun kruununjalokiven? Kebabravintolassa. Niin-fucking-pä.

Pick your favorite. Auf wiederhören!