Hyvää joulua

Tämä paskamaa kyllästyttää. Ei yhtään niin kuin tiedät-kyllä-missä.

Bis bald B

Wenn man so will
Bist du das Ziel einer langen Reise
Die Perfektion der besten Art und Weise

Muussia

Tein Spottifyyssä soittolistan ehkä kolmessa sekunnissa kuviteltuani ensin kuukausikaupalla sen olevan jotenkin hankalaa. Tyypillistä. Nyt on RRRÄP-nimisen listan täydeltä sitä itseään. Just so you know. 

Kirkko & Kaupunki: Räppäri antoi elämänsä Jeesukselle.

Sarajevon laukaukset

Keskellä yötä alkoi jännittää.

Aloin tuntea epämääräistä ahdistusta siitä, että keikun kahden maan välillä, yksi jalka tukevasti kumpaisenkin kamaralla. Tunsin samaan aikaan ikävää kotimaahan ja innostusta siihen että pian pääsisin taas ravaamaan sata rappusta viidenteen kerrokseen asuntoon, joka tuntuu erittäin paljon kodilta. Mehustelin jo ajatuksella, kuinka mukavaa tulisi olemaan, kun ystävät asuisivat taas lähellä ja näitä voisi kutsua kylään. Ja mitä näitä nyt on, pintaremonttiakin voisi tehdä, mitenköhän tapetit saa parhaiten irti ja maalatakin pitäisi, toisaalta viimeksi kun aloin itse leikkiä remontti-Reiskaa niin vituiksihan se meni ja

Toisaalta päätä kiristi vanne siitäkin, että kohta päättyisi palvelus mielekkäimmässä paikassa tähän asti. Ei enää kauluspaitoja, korkokenkiä ja konsuleita. Suoranaista vitutusta seurasi siitä, että kohta koko tämä paras kaupunni olisi lähihistoriaa eikä nykyisyyttä. Tästä aiheesta ei voi edes aloittaa leimautumatta arrogantiksi; nämä nyt vaan eivät mitenkään ole vertailukelpoisia keskenään.

Näitä jakomielitautisia oloja sekoitti vielä ahdistus siitä, että jos tammikuuta 1933 ei olisi koskaan ollut, olisi maailmanhistoria muovautunut hieman erinäköiseksi. Mielessä pyöri kuvia miehistä hyvinistuvissa univormuissa ja kiiltävissä nahkasaappaissa sekä puista roikkuvista ruumiista puolalaisten teiden varsilla. Akselivallat, Antikomitern, Adolf ja Auschwitz ovat vain muutamia niistä teemoista joiden järjettömyys on laittanut pään viime päivinä pyörälle.

Wannseen konferenssi vieköön, kello läheni uhkaavasti seitsemää, enkä vieläkään ollut keksinyt yksiselitteistä vastausta Euroopan historian tärkeimpään miksi-kysymykseen.

Aamulla huomasin illalla ottamani särkylääkkeen sisältäneen (ilmeisen runsaasti) kofeiinia. Väärä hälytys! Pelastan juutalaiset tänä yönä.

Burns, burns, burns, the Berlin ring of fire

Hymyilyttämään laittavat mahanpohjassa kupliva läksiäisskumppa ja sähköpostiin salaperäisyyshenkilöltä saapunut hör av dig om du vill hänga med.

Nyt on aika ei vaan superhyvä fiilis aloittaa viikonloppu. Moikkati moi!

Arvoitus

Mitä puuma sanoi, kun tapasi liittopresidentin ja ulkoministerin?
- Herrat irstailija ja hinttari, mitä olette tehneet Rautarouvalle? selviää huomenna

jotain kappaleiksi ilmaan plaa plaa

Viime päivien taustavire on ollut yhtä iloinen kuin PMMP:n Heliumpallon melodia. 


Olen mm.:


- luullut aiheuttaneeni vahinkoa parinkymmenentuhannen euron edestä
- ollut kahdesti hermoromahduksen partaalla
- tämän johdosta hikoillut joka päivä kainaloni märäksi
- tehnyt tuntikausia turhaa työtä
- vitutti
- tehnyt asioita vasemmalla kädellä ja muutenkin paskasti
- raah raah motivaatio-ongelmat
- ikävöinyt jo etukäteen
- ollut huonona pian koittavasta eroamisesta
- alkanut kokea jatkuvan uusiin ihmisiin tutustumisen anstrengendinä
- joo joo kivaahan se on mut välillä tekee mieli impivaaraan


toisaalta myös:


- lähentynyt henkilön kanssa jota aiemmin pohdimme ihmisvihaajaksi
- tänään se nauroi vitsilleni
- en ole enää niin paha kielisepari
- alkanut pitää joogasta
- katkaissut kuivan kauden he-he
- huomenna alkaa kesä
- ostanut ryppyvoidetta
- no tää ei välttämättä oo hyvä juttu?
- näitä hyviä juttuja tulikin vähemmän kuin huonoja
- vittu