Syksy saa

Tein kuten kuka tahansa jo kukkeimman nuoruutensa vääjäämätöntä lakastumisvaihetta elävä kaupunkilaishupakko ja jäin perjantai-iltana kotiin siivoamaan sen sijaan, että olisin vaikkapa piipahtanut itäisen kantakaupungin näyttäytymispaikka numero ykkösen terassilla juomassa lasillisen limonadia.

Yksi elämäni osa-alueista on ottanut odottamattoman käänteen parempaan. Olen osittain onnekkaan sattuman seurauksena, osittain oman valovoimaisen ja kertakaikkisen hurmaavan persoonani ansiosta tipahtanut ympyröihin, joissa viihdyn erinomaisesti. Vietän arkipäiväni hauskojen, ystävällisten ja sivistyneiden ihmisten parissa, mikä onkin kieltämättä ihan kivaa vaihtelua entisen elämän rasistiin ja homofobisiin mulkvisteihin.

Ajattelin jatkaa jorinoita uudessa osoitteessa, kun keksin niin vitun nerokkaan nimen mun blogille. Ja kas, yksi ympyrä on sulkeutunut: aloittaessani tämän blogin ymmärsin edellisen kerran sen, että tosiaan, työpaikalla voi olla tällaistakin. Nimittäin aika siistiä.

ps. Aikuistumisen merkkejä: ruokaryhmän ostaminen, mielihalu omenasoseen tekoon

Kiitollinen, siunattu, onnellinen, matkannu tänne ohi ongelmien kynäili Jare elämäntilanteestani inspiroituneena