Välillä palaa mieleen hetki, joka oli lyhyydessäänkin niin lähellä täydellisyyttä, että elämä näyttäytyi huomattavan paljon vähemmän kurjana, kuin miltä se vaikkapa tällä hetkellä tuntuu.
Oli morning after, joka ei ollut sarjassaan totisesti ensimmäinen, eikä jäänyt viimeiseksikään. Toisen takana oli ikkuna, joka toi keittiöön kylmää marraskuun lopun valoa ja paljasti harmauden, joka sai maailman parhaankin kaupungin näyttämään hieman todellista rumemmalta. Edessäni oli kahvikuppi lievittämässä pään ympärillä ikävästi puristavaa pantaa ja herättämässä kohmeisia aivoja. Tunnelma oli kiireetön ja jotenkin kotoisa, vaikka totuus olikin se, että minun olisi pitänyt olla jo muualla. Keskustelu palloili eri aiheissa, ei kai ole olennaista, mitä se käsitteli, ainakin toisen urasuunnitelmia ja paikallista elämänmenoa ylipäätään. Ja sitten: toinen sanoo lauseen joka tuo mieleen jotain eilisillasta ja hymy syttyy ensin silmiin, minkä jälkeen se vasta saavuttaa suun. Siinä se oli. Luuletsä että mä en tiedä mikä on holding-yhtiö kysyin ihmiseltä, jota en tunne kovin hyvin, mutta unohdan siitä huolimatta tuskin koskaan.
Miten tärkeää on muistaa kauniit hetket.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti